Ruisleivän tarina
Vilkaisen allakkaa ja huomaan muutaman päivän päässä mustan kuun. Nyt on siis hyvä aika laittaa leipätaikina alulle. Kokemukseni mukaan leivonta-ajankohdalla on suuri merkitys taikinan nousemiselle, koska en käytä hapanleivän leipomisessa lainkaan hiivaa. Vaikka kuinka yrittäisin tehdä kaikki asiat juuri oikein ajoituksen, juuren lämpötilan, ruisvellin paksuuden ja kaikkien muiden osatekijöiden suhteen, mutta leipomapäivä osuu väärään aikaan kuun kierrossa, taikina jaksaa nousta pytyssä vain juuri silmin havaittavasti 2-3 tunnissa. Oikeana päivänä vastattu taikina nousee kohinalla niin, ettei meinaa pysyä pytyssä. Uskokoon ken tahtoo…
Iso noin 11 leivän tiiliuuni on esilämmitettävä jo leipomista edellisenä päivänä. Samalla saadaan lämmin paikka taikinapytylle uunin kylkeen, johon myös jauhosäkki tuodaan lämpiämään. Jo aamulla laitan varistuneen, puisen taikinatiinun isoon muovipaljuun kylmään veteen turpoamaan.
Illansuussa noin kuuden tietämissä lämmitän
suuren kattilallisen vettä reilun kädenlämpöiseksi. Nostan turvonneen pytyn
pesuhuoneen lattialle ja sekoittamalla pieneen vesimäärään ruisjauhoja paksuksi
velliksi kittaan pytyn raot umpeen. Kaadan lämmitetyn veden tiinuun ja sekoitan
karkeita ruisjauhoja hiertimellä eli härkimellä voimakkaasti vatkaten juureen
siten, että syntyy paksua velliä tai löysää puuroa muistuttava taikinan juuri.
Taikinatiinun kannan lämpimään vedottomaan paikkaan eli uunin kylkeen, peitän
pytyn huolella ensin sideharsolla ja sitten vauvan täkillä. On tärkeää, että juuri
saa muhia tasalämpöisenä. Illalla myöhään tai aamulla aikaisin sekoitan juurta
voimakkaasti lisäten löystyneeseen, kuplivaan ja kuohuvaan juurivelliin lisää
jauhoja. Taikinanjuuri tuoksuu miedon happamalle.
Leivontapäivän aamuna kuuden aikoihin alan lämmittää uunia. Isossa uunissa palaa 3-4 suurta sylillistä puita. Kun puut on poltettu, pienennän peltiä vähitellen kunnes pellit voi pistää kokonaan kiinni, kun kaikki hiilet ovat tummia päältä ja punaisia kekäleitä ei näy. Jo ennen tätä noin kahdeksan yhdeksän välillä alan vastata käsin taikinaa. Ensin lisään suolaa 1 rkl/l. Aluksi lisään karkeita ruisjauhoja voimakkaasti vatkaten hiertimen avulla, sitten vastaan käsin taikinaa lisäten jauhoja pieniä määriä kerrallaan. Ison taikinan vastaamiseen menee vähintään tunti aikaa, mutta silloin on aikaa ajatella ja ainakin minusta kaikkein mukavin vaihe leivän leipomisessa. Kun taikina on sopivan paksua ja riittävän kauan vaivattua, se alkaa napsahdella nostettaessa kättä ylös. Kokoan taikinaa pohjalta ylös kummuksi, ripottelen jauhoja päälle ja lopuksi teen sen pintaan ristin, siunaan taikinan. Ristin reunojen avautuessa noin kahden kolmen tunnin päästä on taikina valmis leivottavaksi.
Puolilta päivin taikinan pintaan on
repeillyt verkkomainen kuvio ja risti on auennut. Uunissa on lämpöä reilusti yli
kolmesataa astetta. On aika aloittaa leipien leipominen. Tärkeää on käyttää
riittävästi jauhoja pöydällä, sillä ruistaikina on hyvin helposti pöytään ja
käsiin takertuvaa. Toisaalta taikinasta puuttuu sitko eli mitä vähemmän sitä
käsitellään ja mitä nopeammin taikinamyky saadaan pyöräytetyksi
korkeahuippuiseksi kartioksi, sen parempi. Kun olen leiponut taikinan leiviksi,
kaavin pytyn aivan tyhjäksi. Puisen pytyn reunoihin jää riittävästi juurta
seuraavaa kertaa varten. Pytty asetetaan ilmavaan paikkaan kevyesti peitettynä.
Jo madaltuneet korkeahuippuisiksi muotoillut leivät taputtelen ohuiksi ja teen niihin reiän keskelle. Limppuja madalletaan vain vähän tarpeen tullen. Leivät saavat kohota pöydällä noin tunnin. Ennen uuniin siirtämistä ne on muistettava pistellä, jotta niistä ei tule kohokuorisia. Myös riittävän pitkä kohotusaika estää ”emäntää livahtamasta kuoren väliin” eli kohokuorisuutta.
Seuraava työvaihe on uunin siivoaminen. Pellit hetkeksi auki, vedän hiilet hiillokseen ja puhdistan arinan kastellulla uuniharjalla tai –luudalla. Pellit täytyy tietysti muistaa sulkea välittömästi sen jälkeen.
Isosta taikinasta
tulee kolme uunillista eli noin kolmekymmentä reikäleipää ja yksi uunillinen
limppuja. Leivän reiät paistan leipien ohella ja ne ovat suurta herkkua
uunituoreina. Reikäleipä vaatii paistuakseen kovan lämmön, noin 275-300
astetta. Ruislimppuja paistetaan
reikäleipien jälkeen miedommassa lämmössä reilu tunti. Kun leipiä paistetaan
monta uunillista ja joka uunillinen luukun aukaisuineen jäähdyttää sitä, on
uunin oltava tosi kuuma ensimmäisen erän paistuessa. Niitä ei voikaan pitää
uunissa kuin varttitunnin. Joka uunillinen vie sitten edellistä pitemmän ajan.
Joskus viimeisestä uunillisesta tulee jälkiuunileipää, jos uuni ehtii jäähtyä liikaa.
Jotta leivät olisivat taatusti kypsiä, niiden paistoaika voi venyä ja
niin niistä tulee kovakuorisia, mutta todella hyvänmakuisia, hieman
happamanimeliä jälkkäreitä.
Uunista oton jälkeen kerään kypsät leivät leivinliinojen ja muovin alle pehmenemään, varsinkin kovakuorisemmat limput ja pohjasta harjaan liiat jauhot pois. Lämmin, täyteliäs ruisleivän tuoksu leviää koko tupaan…
Tärkeää muistaa:
- Jos et käytä hiivaa, niin katso kalenterista leipomispäiväksi muutama päivä ennen mustaa kuuta.
-
Kädenlämpöiset jauhot, vesi ja juuri. Juurta kannattaa vatkata hetki.
- Vedoton, lämmin taikinan nostatuspaikka.
- Riittävän kuumaksi lämmitetty uuni. Tarvittaessa uunin lämpöä voi tasata paistamalla siellä uunillisen ohuita ohrarieskoja.
- Muista, että maku on tärkein, ei leivän ulkonäkö.
Seikkaperäinen selostus. Innostuitko kokeilemaan? Tule, niin leivotaan yhdessä!
Olen pitänyt suosittuja ruisleiväntekokursseja. Kerää muutaman hengen porukka ja tulkaa opettelemaan leivän leipomista Leivonmäen Vanha Vartiamäen tilalle. Pääsette puolilta päivin heti leipomaan, välillä juodaan kahvit ja teet pullan ja lämpimäisten kera. Lopuksi kaikki saavat kotimatkalle lämpimäiset kainaloon, leivänjuurta pussiin ja kaiken kaikkiaan kiehtovan kokemuksen.
Soita! Odotan Sinua ja ystäviäsi!
Vinkki: vuokraa Tähtitalvikki ja yllätä ystäväsi leipäkurssilla. Peräti kahdeksalle kaverukselle näin ikimuistoinen viikonloppu.